perjantai 18. huhtikuuta 2014

Blogiviikko: And Then I'm Afraid

Blogiviikon 5. päivä käynnissä ja aiheena pelko. 
Blogiviikosta voit lukea lisää EsittelyDay 1Day 2Day 3 ja Day 4.

sumuhki
sumuhki2

''Ala tulla jänishousu!''
-Pikku Myy

Mä en pelkää oikeestaan mitään tai no ehkä pelkäänkin kaikkea, sillä milloin vainhan voi tapahtua, vaikka mitä kauheaa. Toisaalta ei voi elää normaalia elämää, jos pelkää kaikkea.

Pelkään aivan hirvittävästi pimeää, vaikka tiedänkin ettei pimeässä ole oikeasti mitään pahaa. Samat asiat, joita pimeässä tapahtuu, voi yhtä hyvin tapahtua päivänvalossakin. Jostakin syystä mun mielestä pimeys on vaan tosi karmivaa -etenkin, jos on yksin kotona ja ulkoa kuuluu eriskummallisia kolahduksia sekä rasahduksia, hyi. Inhoan kävellä pimeällä yksikseni kotiin, koska tulee aina sellainen fiilis, että joku seuraa tai vaanii jossakin puskissa reitin varrella. Kaupungilla ja kaupunkien keskustassa pimeässä mua ei pelota, mutta täällä syrjemmässä kylläkin.

En myöskään syty hirveästi ötököistä, hyi! Saan sätkyjä ihan pienistäkin otuksista, joita lentää iholle, päin naamaa tai vipeltää jossakin maassa. Hassua sinänsä, että kasvatin koppakuoriaisia pienenä purkissa ja olin niistä tosi ylpeä. Nää koppakuoriaiset onnistuivat jopa lisääntymään siinä säälittävässä pienessä muovirasiassa. Ompa mulla ollut lemmikkinä kärpäsiäkin. Yök, kaikki toukat, hämähäkit, kärpäset, tuhatjalkaiset, etanat ja muut pikku örkit.

Noiden pienten iljettävien otuksien lisäksi pelkään hieman isompia karvaisia nelijalkaisia nisäkkäitä -nimittäin isoja koiria. Vaihdan mielelläni kadun toiselle puolelle, jos vastaan on tulossa verenhimoinen katse silmillään oleva iso koira. Mua puri pienenä kaverin koira ja sen jälkeen olen pelännyt noita söpöjä lemmikkieläimiä. Pienet koirat on ihan fine ja tosi söpöjä. Myös jotkut koirarodut, kuten Labratorintorinnoutajat eivät saa mua kauhistumaan ja voisinkin ottaa lemmikikseni labbarin.

Mulle on tullut ihan hirvittävä kammo kaikista onnettomuuksista. Mua lähes joka yö kauhistuttaa, kun meidän ohi menee raskaan kuuloinen, koliseva säiliö- tai tavarajuna. Pelottaa, että se juna kaatuu tai sille käy jotain mystistä ja koko kotiseutu päättyy tulimereen. Tähän varmasti vaikuttaa Kanadassa sattunut junaonnettomuus ja kun joskus lapsena meidän koulussa kävi pelastuslaitoksen tyyppi kertomassa kuinka vaarallisia aineita tuossa radalla kulkee vaunujen kyydissä. Pelkään myös liikenteessä törttöileviä kuskeja ja muita, sillä olen ollut kahdessa kolarissa ja porukka huutelee ettei kahta ilman kolmatta.

Mitä sä pelkäät? Pelkäätkö jotakin samoja asioita kuin minä?

4 kommenttia:

  1. Minäkii kasvatin joskus pienempänä kenties mitä ötökkää purkissa mutta en kyllä ole kammoksunut niitä myöhemmin :D Muurahaisia ainakin tuli kasvatettua pikku muovi-terraariossa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha mä en voi elää, jos jossain kipittää joku ötökkä. Hypin sängylle tai muualle -mahdollisimman kauas kohteesta ja kiljun niin, että saan jonkun roudaamaan kyseisen öttiäisen pois. En vaan tiedä mikä mua niissä ällöttää, mutta ne ovat karmivia. :S Mulla on ollut noita koppakuoriasia ja kärpäsiä ainakin :D

      Poista

Kommentit piristävät päivää ja ilman palautetta ei voi parantaa, kiitos! ♥